Johan Verneri (Juho) Vauhkonen
syntynyt 15.10.1881 Rautalampi kuollut 22.07.1944 Kemijärvi
Juho pakeni Kemijärvelle tehtyään pohjanmaalla jonkun rikoksen, olisi kuulemma muuten joutunut Siperiaan. On ollut hurja ja kiivas luonteinen mies, jolla ollut tapana tyhjentää pirtti eli ajoi usein humalapäissään perheensä pihalle. Ja jollei vaimon laittama ruoka miellyttänyt, heitteli sen seinille. Oli sattunut esim. seuraava tapaus. Valpu oli keittänyt aamulla kaurapuuron, niin Juho oli ottanut lautasensa ja nakannut sen ulos kiveen, kun Valpu ei ollut muistanut laittaa lusikkaa puurolautasen viereen. On ilmeisesti geenit hieman periytyneet, koska tuolla minunkin vaimolla varsinkin nuorempana alkoivat esineet helposti lennellä.
Juho nuorena miehenä.
Reeta Valpu Vauhkonen o.s. Ämmälä kutsumanimi Valpu
syntynyt 10.06.1887 Kemijärvi kuollut 23.09.1964 Kemijärvi
Tässä on Valpun kirje 05.10.1947 Amerikkaan sisarelleen Eriikalle. Tämän kirjeen toimitti Valpun nuorimman pojan Kalevin tyttärelle Eijalle Amerikasta Eriikan pojan Reino Kotilan vaimo Dorothy.
Lapset:
Väinö syntynyt 28.11.1908 Kemijärvi kuollut 22.03.1961 Kemijärvi
Martta syntynyt 30.08.1910 Kemijärvi kuollut 30.04.1983 Kemijärvi
Katri syntynyt 18.12.1912 Kemijärvi kuollut 17.07.1992 Kemijärvi
Aino syntynyt 16.04.1915 Kemijärvi
Iida syntynyt 15.02.1918 Kemijärvi
Martti syntynyt 29.12.1920 Kemijärvi kuollut 10.02.1982 Kemijärvi
Lauri syntynyt 21.12.1923 Kemijärvi kuollut 01.02.1976 Kellokoski, Mäntsälä
Lauri on ollut lapsena aikamoinen vintiö. Yhdessä pikkuserkkunsa Oskarin kanssa he olivat kuuluisia pienen Kostamon kylän kauhukakaroita, joita aina ensimmäisinä epäiltiin, jos joku jossain oli tehnyt jotain kepposia, eikä yleensä epäilty turhaan. Kerran jommalle kummalle tuli ns. isompi hätä, joten kun olivat juuri lähteneet kylälle niin ei muuta kuin sinne vaan kylän pusikkoon tarpeelle. No tässähän ei ole mitään erikoista, mutta siinä on, miten he keksivät hyödyntää jätöksensä. Oskari nimittäin voiteli sillä seurojentalon oven kahvan käyttäen puutikkua pensselinä. Sitten he piiloutuivat viereiseen pensaikkoon katsomaan, kuka sattuisi tulemaan ja mitä tulisi tapahtumaan. Eikä heidän tarvinnut kauan odottaa, kun jo ovea kohti alkoi päättäväisesti astella arvovaltainen vanhapiika opettaja, jota molemmat inhosivat. Hänen hajuaistinsa ilmeisesti toimi liian hitaasti, koska hän ehti tarttua kahvaan ennenkuin huomasi, mihin oli sormensa laittanut, jolloin Lauri ja Oskari kuulivat pahemman puoleisen krääkäisyn. Poikien ilkityö tuli myöhemmin ilmi ja yleiseen tietoon. Tästä seurasi, että Oskari sai lisänimen ja häntä kutsuttiin tämän jälkeen maalari-Oskariksi.
Parivaljakolla oli myös tapana käydä varkaissa, köyhiä, nälkäisiä ja paljasjalkaisia pentuja kun olivat. Tämä oli sikäli helppoa, että Lapissa ei yleensä pidetty ovia lukossa. Yleisin kohde oli Ala-Matti eli Matti Alatalo ja Matin ruisleivät. Taktiikka oli yksinkertainen ja yleensä toimiva. Avattiin vain Matin ulko-ovi ja huudettiin: "Onko Matti Kotona?" Matti oli usein lepäilemässä uunin päällä, josta murahti jotain vastaukseksi, jos oli kotona. Jos vastausta ei kuulunut, oli leivät helppo poimia orresta. Kerran kuitenkin sattui, että Matti olikin nukahtanut uunin päälle, eikä ollut herännyt poikien huutoon, mutta heräsi kuitenkin vähän myöhemmin ja yllätti pojat itse teosta. Tällöin Matti kirosi karkeasti ja säntäsi poikien perään, jolloin pojat tietysti ryntäsivät karkuun, minkä jaloistaan pääsivät.
Laurilla oli kuitenkin myös joskus huonoa tuuria, sillä eräänä kouluunmeno aamuna hän sattui näkemään, kun Seljanperän Annilta putosi nenäliinaan käärityt äidin antamat kaupparahat koulunportaiden rallin väliin. Tilaisuus tekee varkaan sanotaan ja Laurin taipumukset huomioiden, oli itsestään selvää, että Lauri pihisti rahat. Mutta eräs Laurin koulukaveri sattuikin tämän näkemään ja Lauri jäi kiinni. Seurauksena oli, että Laurin hurja isä kutsuttiin koululle ja opettaja piteli kiinni, kun isä antoi karttakepistä.
Lapissa oli kiviset pellot ja lyhyt, hallainen kesä ja perheissä keskimäärin kymmenen lasta. Täten ei ollut mikään ihme, että suurin osa kansasta näki nälkää. Laurinkin hartain toive oli, että pääsisi hautajaisiin ja saisi syödä pullaa.
Köyhyyden torjumiseksi töitä paiskittiin olan takaa. Myös veljekset Lauri 15v ja Martti 18v lähtivät savotalle, jossa saivat tukinkaatourakan. Lauri nuorempana ei tietenkään jaksanut tehdä niin paljon kuin Martti olisi toivonut. Martti pieksikin Lauria, jotta tämä tekisi enemmän. Palkanmaksupäivänä Martti kuitenkin katsoi, ettei Lauri ollut tehnyt riittävästi ja piti itse koko palkan ja antoi Laurille vain vanhat pussihousunsa. Tämän pussihousujutun Lauri muisti koko loppuikänsä ja oli hyvin katkera Martille. Esimerkkinä mainittakoon, että kun Martti tuli kylään veljensä luo Kellokoskelle, istuivat he kuulemma melkein koko illan ruokapöydässä puhumatta sanaakaan ja Lauri katsoi vasemmalle käsi oikealla poskella ja Martti oikealle käsi vasemmalla poskella.
Linda syntynyt 27.05.1926 Kemijärvi kuollut 03.02.1936 Kemijärvi
Kalevi syntynyt 30.07.1931 Kemijärvi kuollut 24.03.1971 Kemijärvi
Valpu ja Juho
Kalevin armeijakuva
