Urho & Raili
Miehen henkilötiedot:
Urho Jalmari Lindqvist
syntynyt 18.03.1931 Vanhakylä, Tuusula kuollut 04.03.2012 Vanhakylä, Tuusula lisätietoja Äijänsaaren isäntä vuosina 1957 - 1988
Vanhemmat
Naisen henkilötiedot:
Raili Onerva Lindqvist o.s. Lehtonen
syntynyt 01.11.1931 Orimattila
Vanhemmat
Pari vihitty 05.09.1954 Äijänsaaren pihalla
Lapset:
Eero Juhani syntynyt 27.01.1955 Vanhakylä, Tuusula
Lapsi
Timo Olavi syntynyt 21.12.1956 Vanhakylä, Tuusula kuollut 05.07.2000 Vanhakylä, Tuusula
Lapsi
Markku Ilari syntynyt 30.01.1960 Vanhakylä, Tuusula kuollut 11.07.2013 Vanhakylä, Tuusula
Lapsi
Matti Valtteri syntynyt 13.04.1963 Vanhakylä, Tuusula
Lapsi
Leena Marjatta syntynyt 18.09.1968 Vanhakylä, Tuusula
Lapsi
Raili miniöineen, oikealla sisaren tytär Ritva Ojala.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta toivottavat Äijänsaaren pienet ja isot tontut. Isot tontut mahtavat olla piilossa, kun kuvassa näkyy vain melko pieniä tonttuja.
Tässä kuvassa Urhon 70-vuotispäiviltä ovat Urhon ja Railin lisäksi kaikki lapset perheineen. Lapsenlapsia oli tuolloin vasta 11 eli nuorimmat Sara ja Essi eivät vielä olleet syntyneet.
Kävin tosiaan 07.09.2003 ensi vierailullani Äijänsaaressa tapaamassa sukulaisia, joita en ollut moniakaan koskaan aikaisemmin nähnyt tai jos olinkin niin aikaa oli kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Tarkoitus oli samalla saada sukutietoja, tarinoita ja valokuvia. Retki olikin kaikinpuolin oikein onnistunut ja minulle mielenkiintoinen uusi kokemus. Tässä onkin nyt kuvasatoa tuolta päivältä. Urhon ja Railin kotona riittää elämää ja vilskettä, sillä melkein kaikki lapset asuvat aivan naapurissa Äijänsaaren maille rakentamissaan taloissa. Lapsenlapsia onkin kaikkiaan 13 ja heistä monet käyvät lähes päivittäin isovanhempiaan tapaamassa.
Äijänsaari ympäristöineen on maalaismaisemaa kauneimmillaan ja aivan Järvenpään kupeessa. Tuossa tämän ryhmän viimeisessä kuvassa on 1800-luvulta peräisin oleva aitta. Aitan rakennusaikaan Äijänsaari oli yksi Vanhankylän kartanon monista torpista.
Sitten onkin kaksi viimeistä kuvaa. Niistä ensimmäisessä näkyy tämä päärakennus, jonka sisältä nuo ensimmäiset kuvat olivat. Talon edessä on punainen auto, jossa vierailuni isäntänä toiminut Urho on jo odottamassa, sillä olimme juuri lähdössä Tuusulan hautausmaalle. Vihon viimeisessä kuvassa on seuraa, leikkikaveria ja liikuntaa kaipaava kiva koira, joka ei pahemmin vierasta ujostellut. Ensin hieman ihmettelin, että mitä sillä mahtaa olla mielessä, kun se tuli eteeni hyppimään ja haukkumaan. Sitten tajusin, kun se poistui ja tuli samantien takaisin keppi suussaan. Sehän halusi ilmiselvästi, että heittäisin sille keppiä. Se olikin siitä niin innoissaan, ettei olisi lopettanut ollenkaan.
Urhon kertoman perimätiedon mukaan Äijänsaaren torppa on ollut olemassa jo isonvihan aikaan vuosina 1713 - 1721, jolloin venäläiset ratsastelivat seudulla ryöstöretkillään. Äijänsaari oli tuolloin nimensä mukaisesti saareke ison ja lähes pohjattoman suon keskellä ja saaressa tosiaan asuikin joku äijä ja hänen lisäkseen myös muita perheellisiä. Kerran venäläiset kasakat olivat idänpuoleista pohjois-etelä suuntaista harjua pitkin ohi ratsastaessaan kuulleet saarekkeesta lapsen itkua ja erehtyneet lähtemään yrittämään suon yli suoraan ääntä kohden. Tällöin peräti 7 kasakkaa oli uponnut ja hukkunut ratsuineen suohon. Yhdellä heistä oli ollut ryöstösaaliina hernepussi ratsun selässä ja hernepussi luonnollisesti upposi siinä samalla. Kuulemma vieläkin kyseistä peltolohkoa kutsutaan herneenpesiksi. Kuten ylläolevista kuvista näkyy niin ko. suo on raivattu ja on nykyään peltoa. Ei sitä päältäpäin uskoisikaan, että entinen ja lähes pohjaton suo on siellä monessa kohtaa piilossa ohuehkon kantavan maakerroksen alla. Kerran oli nimittäin joku lyönyt rautakangella ilmeisesti vähän heinäseipäälle reikää ja samalla koko kanki oli hävinnyt näkyvistä. Se upposi kerralla niin syvälle ettei siitä näkynyt kuin vähän kärjessä ollut sinkkilä maahan syntyneestä reiästä. Sinkkilästä vetämällä rautakanki sitten saatiin pelastetuksi. Ympäröivä pelto on kuitenkin niin alavaa, että voimakkaimpien sadejaksojen aikana se alkaa helposti tulvimaan. Äijänsaari muuttuu tällöin oikeaksi järven keskellä olevaksi saareksi, jonne pääsee vain veneellä.
Pääsivulle