Carl & Sofia


Miehen henkilötiedot:

Carl Henrik Rosenberg kutsumanimi myöhemmin Kivimäen pappa

syntynyt 15.01.1872 Tuusula, Vanhakylä, Björkbacka kuollut 17.01.1933 Tuusula

Vanhemmat


Naisen henkilötiedot:

Henrika Sofia Rosenberg o.s. Hamberg kutsumanimi myöhemmin Kivimäen mummu

syntynyt 29.10.1869 Tuusula, Vanhakylä, Törölän torppa kuollut 01.09.1944 Tuusula

Vanhemmat


Pari vihitty 20.11.1898 Tuusula

Lapset:

Lempi Sofia syntynyt 16.05.1899 Tuusula, Vanhakylä kuollut 15.01.1982 Tuusula

(Takaisin lapseen)

Karl Väinö syntynyt 14.11.1901 Tuusula kuollut 07.09.1960 Tuusula

Lapsi

Einar Vilhelm syntynyt 11.01.1904 Tuusula kuollut 14.05.1926 Tuusula

Arvo Aleksander syntynyt 16.11.1907 Tuusula kuollut 28.12.1971 Tuusula

Lapsi


Alapuolella on viisi valokuvaa tästä perheestä. Ensimmäinen kuva on otettu ehkä noin 1910-luvun alkupuolella Lempin vanhemmista ja sisaruksista. Siinä ovat edessä vasemmalta: Kivimäen mummo, Arvo Ahvenoja, Kivimäen pappa ja takana vasemmalta: Einari ja Pusurin Väinö. Toisessa kuvassa ovat Kivimäen mummo ja pappa (Lempin isä ja äiti). Kuva on otettu Kivimäessä, joka edelleen sijaitsee Vanhankylän koulutien varrella, pari sataa metriä Vanhankylän kansakoulusta (tai nykyään ilmeisesti peruskoulusta) itään. Seuraavassa kuvassa henkilöt vasemmalta ovat: Kivimäen mummo, Lempi ja sitten mummon kasvattilapset, sisarukset Kososen Sandra ja Lempi. Kuva on otettu ilmeisesti melko samoihin aikoihin kuin ensimmäinenkin kuva. Toiseksi viimeisessä kuvassa on Einari ja viimeisessä sitten Lempi itse, joka onkin ollut aika näpsäkän näköinen neitonen.


Sitten olis vielä muutama Kivimäkeen liittyvä kuva. Ensimmäisessä aikuiset vasemmalta ovat Väinö, Lempi, Kivimäen Väinö, Rosenbergin Gunnar, Gunnarin veljen vaimo ja Gunnarin sisko Hilda. Lapset edessä ovat Alli, Kauko ja Kivimäen Aino.

Pieni tyttö Kivimäen mummun seurassa on Aino. Tuohon aikaan vieläkin pienempi tyttö eli Ainon serkku Alli on ilmeisesti melko pian kuvanoton jälkeen selvyyden vuoksi merkinnyt kuvaan, kumpi on Aino (A) ja kumpi mummu (M). Aino on kertonut, ettei hän koskaan nähnyt äitiään. Vain kerran Ainon ollessa ehkä vieläkin pienempi kuin kuvassa, äiti tuli häntä Kivimäkeen tapaamaan. Sattui kuulemma niin, että Aino oli osittain unessa, kun äiti silitti hänen poskeaan ja sanoi: "Tässä on äiti." Aino oli ilmeisesti kuitenkin niin uninen, että nukahti melkein heti tämän jälkeen ja kun heräsi, oli äiti jo mennyt. Aino oli Kivimäen mummun hoidossa, koska Ainon oma äiti oli sairas, eikä pystynyt lapsestaan huolehtimaan. Äidissä oli ainakin paha nivelreuma ja hän kuoli Kellokosken mielisairaalassa. Kuitenkaan hänessä ei tiettävästi mitään psyykkistä sairautta ollut. Kivimäen mummu kävi Ainon hakemassa Vanhankylän kartanosta, kun Aino (s. 12.1.1925) oli noin vuoden ikäinen.

Seuraavan kuvan henkilöt ovat vasemmalta: Väinö, vähän taaempana Rosenbergin Teutorin vaimo, Lempi, aivan takana juuri ja juuri näkyvä sotilas on ilmeisesti Kauko, Kivimäen Aino, Arvo Ahvenoja, Arvon vaimo Kivimäen Lempi ja aivan oikealla Hyökyniemen Helmi. Edessä istuva Kivimäen mummu mehän jo tunnetaankin.

Näissä seuraavissä kuvissa ovat jo noissa edellisissäkin kuvissa olleet serkukset Kivimäen Aino (vas.) ja Alli. Alli kertoi juuri, että Aino oli hänen paras kaverinsa ja he viettivätkin paljon aikaa yhdessä. Albumiin ensimmäisen kuvan yläpuolelle on himmeästi kirjoitettu: "Helsingissä kesällä 1946" ja vastaavasti jälkimmäisen kuvan alapuolelle: "Korkeasaaressa kesällä 1946".

Lopuksi vielä Kivimäen Aino, oikealta nimeltään kuvan oton aikaan Aino Seppänen.


Otteita TUUSULA-SEURAN AIKAKIRJA XIII:sta, jossa juttua esim. Vanhankylän kartanosta ja sen torpista varsinkin Rasiporista eli Mäntylästä. Lisäksi kerrotaan kuinka koville torpparit joutuivat viime vuosisadan vaihteessa, josta seurasi muun muassa se, että noin 10 vuotiaat torpparien lapset ja sitäkin nuoremmat joutuivat tekemään raskasta työtä pitkiä jopa 12 tuntisia päiviä. Aikuiset tekivät 16 tuntisia päiviä, mutta sekään ei riittänyt vaan yleensä torpparit jäivät jatkuvasti lisää velkaa kartanolle. Lopussa onkin sitten oikea helmi eli Väinö Aallon haastattelu vuoden 1979 loppupuolelta.
Pääsivulle