Dinon muistoa kunnioittaen

Koirat kuten kaikki eläimet ovat usein suuria persoonallisuuksia. Tätä me ihmisiksi itseämme ja heitä eläimiksi nimittämämme emme yleensä ymmärrä vaan pidämme heitä jotenkin alempi arvoisina, joiden henki ei edes ole saman arvoinen kuin meidän omamme.

Tämä on nyt ajankohtainen asia Presidentti perheemme Lennu koiran elämän tultua julkiseksi. Meillä itsellämme on vähän vastaava kokemus, vaikka hieman erillainen ja siten jopa ehkä vielä kovempi paikka tämä meidän kokemuksemme.

Meillä oli 80-luvulla Bernhardin koira nimeltään Dino, jota rakastimme vaimoni kanssa kovasti ja Dino ilmiselvästi samalla tavalla meitä. Kaikki meni muutaman vuoden hyvin kunnes jouduimme muuttamaan, jolloin vaimollani alkoi esiintyä silmissä pahoja allergia oireita. Silmiä poltteli niin, ettei niitä voinut välillä pitää auki ollenkaan.

Aloimme epäillä, että oireet johtuivat koirastamme, jonka kuolaa vaimoni joutui päivittäin pyyhkimään seinistä kaikkialta lattiasta noin metrin korkeudelle. Täten teimme raskaan päätöksen, että joudumme Dinosta luopumaan.

Tätä päätöstä olemme nyt vuosikymmenien jälkeen alkaneet vaimoni kanssa katumaan, jopa niin paljon että se on ainakin minulle muodostunut aivan painajaiseksi.

Harkitsimme voisimmeko antaa Dinon jollekulle, mutta siinäkin esteenä oli Dinon lievä luonnevika, joka ilmeni siten, että Dino heposti näykkäsi vieraita ihmisiä, joita tapauksia oli muutama sattunut vaikka Dino ei ollut mitenkään vihainen edes vieraille.

Näytti sille, että Dino jotenkin käsittämättömästi pelkäsi vieraita ihmisiä. Se oli melko outoa, että vaikka vieras oli pieni lapsi niin silti Dino pelkäsi yhtä paljon. Meidän oma perhe oli kuitenkin täysin eri asia ja meiltä Dino tuli usein hakemaan läheisyyttä.

Tämä kuten Dinon lievä lonkkavika on laskettava epäterveen jalostuksen seuraukseksi.

Näin vaimoni kanssa itkien päätimme, että Dino on vietävä lopetettavaksi ja lähdin viemään autolla Dinoa. Kohteessa vastaanottanut henkilö antoi Dinolle ensin rauhoittavan piikin.

Dino lepäsi jaloissani luottavaisena ja tyytyväisenä, kun kyseenä olevan yrityksen henkilö tuli hakemaan Dinoa lopullislle piikille, jolloin kyseinen henkilö kysyi minulta nähdessään tämän, että eiköhän peruuteta tämä kokonaan.

Olin kauheassa paikassa ja varmasti myös liian vähän harkinta aikaa mutta periaatteen miehenä ja kun asia oli vaimoni kansa sovittu ja kun olin tänne asti tullut, niin kieltäydyin ehdotuksesta. Näin ko. henkilö otti Dinon ja lähti viemään, jolloin näin Dinon viimeisen kerran.

Kotiin tultuani vaimoni itki ja vielä ensimmäisenä kysyi: "Toitko sen ressukan takaisin kotiin?"

Nämä tapahtumat ja nuo kaksi kysymystä a) "peruutetaanko tämä kokonaan?" b) "Toitko sen ressukan takaisin kotiin?" ovat jotenkin ihmeellisesti uudelleen lähes 40 vuoden jälkeen palautuneeet syvänä katumuksena mieleeni.

Minusta on alkanut tuntua, että toimin periaatteen miehenä väärin ja minun olisi pitänyt toimia omantuntoni mukaan ja tuoda Dino takaisin kotiin - aina näköjään pitää toimia omantuntonsa mukaan.

Dino oli myös harvinaisen viisas ja keksi keinoja kommunikoida meidän kanssa. Tästä yhtenä esimerkkinä voisi mainita sellaisen, kun vesi oli tilapäisesti loppunut Dinon kupista, eikä sitä heti huomattu, niin silloin Dino nosti etutassunsa tiskialtaan päälle ja teki kielellään sen yläpuolella lipovia liikkeitä.

Vaimoni kertoi muutaman jutun kuinka tärkeä hän oli Dinolle:

a) Kun Dino oli vielä melko pieni niin vaimoni laittoi Dinon toiseen huoneeseen lyhyeksi aikaa silloin kun siivosi. Dino ei meinannut kestää lyhyttäkään eroa vaimostani vaan ulisi surkeasti, jolloin vaimoni joutui vähän väliä käymään lohduttamassa Dinoa ja pitämässä hyvänä.

b) Dino ymmärsi tosi paljon puhetta ja eleitä. Vaimollani oli tapana nostaa kättään ja sanoa: "Tule Dino hyvänä pidolle." Tällöin Dino heti tuli ja työnsi päänsä vaimoni kainaloon. Usein Dino pyysi tätä myös oma aloitteisesti tökkimällä päällään vaimoni kainaloa.

c) Vaimoni oli kotona ja lähes jatkuvasti Dinon kanssa. Kerran vaimoni kävi kampaajalla ja oli pari tuntia pois, jolloin Dino jäi kotiin poikamme ja vaimoni äidin kanssa, joka oli silloin meillä kyläilemässä. Dino oli pihalla ja näki kun vaimoni tuli kampaajalta. Tällöin Dino tuli yhtäaikaa sisälle ja sisällä nosti etutassunsa vaimoni olkapäille ja yritti nuolla vaimoni naamaa. Vaimoni joutui sanomaan: "Äläpäs nyt Dino kaada minua aivan kokonaan."

d) Kerran Dinon ollessa vielä pieni tuli veljeni meillä käymään. Dino ei ollut häntä aikaisemmin nähnyt. Tietysti Dinoa alkoi silloin kovasti pelottamaan. Täten Dino meni turvaan vaimoni selän taakse ja haukkui sieltä pienen koiran äänellään veljeäni.

e) Myös minä olin Dinolle tärkeä. Kun olin poissa kotoa niin vaimollani oli tapana sanoa Dinolle: "Markku tulee." Tällöin Dino kuulemma alkoi rauhattomasti kävellä ja kurkkia ikkunoista.

f) Sattui sellainenkin tapaus kun olin aamulla lähdössä polkupyörällä töihin niin Dino päättikin lähteä minun kanssani myös. Ajoin lyhyen matkaa ennen kuin tämän huomasin ja samalla kuuluikin vaimoni huuto: "Dino lähti sun perään." Käännyin takaisin ja sain Dinon palautettua. Dino oli tottunut minun kanssa siinä harjulla lenkkeilemään vaikkakaan minulla ei ollut Dinon kanssa lenkkeillessäni polkupyörää. Dinon karkaamisen teki mahdolliseksi juuri satanut suuri lumimäärä, josta johtuen Dinon aita oli käynyt matalaksi. Vaimoni aloittikin samantien lumityöt.

Dinoon liittyy vielä pari mystistä muuta tapahtumaa:

1. Dinolla oli tapana levätä sängyssäni osittain jalkojeni päällä. Tuon murheellisen retkeni jälkeen itkimme kovasti ja surimme Dinoa. Tällöin yhtäkkiä olessani sängyssäni tunsin aivan selvästi, että Dino makaa jalkojeni päällä, mutta kaksoessani jalkojani niin ei siellä tietenkään Dinoa ollut.

2. Nyt lähes 40 vuotta myöhemmin en aluksi puhunut mitään vaimolleni tästä asiasta, että Dino on tällä tavalla palautunut mieleeni. Nyt sitten kun puhuin niin koin yllätyksen, vaimoni nimittäin sanoi, että myös hän on viime aikoina alkanut miettiä samaa asiaa ja ikävöidä Dinoa.

Keskustelimme vaimoni kanssa tästä vielä ja olemme nyt yhtä mieltä siitä, että teimme tuolloin 80-luvulla liian hätäisen päätöksen ja meidän olisi pitänyt etsiä aktiivisemmin muita vaihtoehtoja.

Lisäksi olemme alkaneet epäillä, että tuossa asunnossa, johon silloin muutimme, oli hometta ja vaimoni allergia oireet johtuivat ainakin osaksi siitä. Oli nimittäin paikoitellen mustaa pölyntapaista jauhemaista ainetta,

Olemme vasta jälkeenpäin alkaneet epäillä sitä homeeksi, kun näistä home asioista on alkanut tulla enemmän tietoa. Emme asuneet kyseisessä asunnossa kuin noin puoli vuotta. Todennäköisesti allergiaoireet johtuivat myös osaksi Dinosta. Niitä on vieläkin vaimollani mutta onneksi hyvin paljon lievempinä.

Tämän muistosivun tekeminen otti nyt todella koville ja en yleensä kovin paljon itke mutta nyt olen itkenyt senkin edestä.

Ollaan juuri haettu Dino eli Dino aivan pienenä

Dino pienenä Nummelan pihalla

Dino vielä melko pieni ja leikkii Hussun kanssa

Dinon ensimmäinen Joulu

Tämä taitaa olla kuitenkin Dinon jonkun muun Joulun jälkimaininkeja kun Dino on jo selvästi isompi

Dinon ensimmäinen talvi, jossa Dinolla riittää ihmettelemistä

Matkalla vuokraamallemme kesämökille pysähdyttiin Punkaharjulla

Dinolle tuli ilmeisesti autossa todella kuumaa ja tukalaa, joten heti kun päästiin mökille perille ja näki järven, niin meni samantien aivan oma aloitteisesti sinne uimaan ja vilvoittelemaan